Näetkö heissä viikinkien piirteitä?

Islanti – sivussa, mutta ytimessä

Vaikka Skandinavia tuntuu tutulta, sen reunalta löytyy maa, joka paljastaa rikkaan historiansa ja kiehtovat piirteensä vasta paikan päällä. Islantiin kannattaa tutustua!

Monet juurtuneet mielikuvat asettuvat uuteen asentoon, kun yhtään tarkemmin perehtyy saareen kaukana pohjoisessa – joka on oikeasti lännessä. Vaikka Islanti kuuluukin Skandinavian maihin – ja maan pitäisi olla meille jo senkin vuoksi tuttu - moni ajattelee vain suurta jäätikköä ja paria uhkaavaa tulivuorta. Toisille Euroopan harvimmin asuttu maa edustaa eksoottista, maailmanmenestykseen noussutta musiikkia, esittäjinä esimerkiksi Björk ja Sigur Rós.

Jotkut muistavat Islannin talouden nousukiidon ja romahduksen, jotkut yhdistävät Islannin valaisiin ja valaanpyyntiin. Ja sitten ovat television katselijat, joille on jäänyt mieleen mainos, jossa mies heittää riisipussin kuumaan lähteeseen – lähteestä pulpahtaa vesisuihkun mukana annos kypsää riisiä.

Islanti on luonnollisesti kaikkea tätä (ehkä riisimainosta lukuun ottamatta), mutta pirstaleiset mielikuvat saavat konkreettisemman, yhtenäisen muodon vasta paikan päällä. Ja itse asiassa Islanti ei ole ”kaukana pohjoisessa”, vaan samoilla leveyspiireillä kuin Pohjois-Suomi: Islanti sijaitsee kokonaan napapiirin eteläpuolella. Go west, young man!

Yllättävä maa, jonka historia ei paljasta yllätyksiä

Islanti on siitä harvinainen maa, että sen koko historia tunnetaan saaren ensimmäisistä vakituisista asukkaista alkaen. Saarella oli käynyt aikaisemmin vierailijoita, mutta ensimmäisenä vakituisena asukkaana pidetään norjalaista heimopäällikköä Ingólfur Arnarsonia, joka perheineen asettui nykyisen Reykjavikin seudulle vuonna 874. Arnarson myös nimesi Reykjavikin maasta nousevan höyryn mukaan, suomeksi kaupungin nimi on Savulahti. Islannin ensimmäistä perhettä seurasi useita muita norjalaisia (viikinkien sukua!), irlantilaisia ja skotlantilaisia päälliköitä perheineen ja orjineen – jotkut orjista ja palvelijoista olivat Irlannista ja Skotlannista. Muutaman kymmenen vuoden kuluessa Islannin asumiseen kelvolliset alueet oli asutettu. Saaren asutuksen varhaishistoria on tarinoiden muodossa kirjattu pari sataa vuotta ensimmäisten vakituisten asukkaitten saapumisen jälkeen koottuun Landnámabók-teokseen. Toinen saaren alkuaikoja kartoittava kirja on Íslendingabók

Islantilaiset saagat – tarinat – ovat ainutlaatuinen osa Islannin historiaa ja maan kirjallista historiaa. Missään muualla maailmassa asukkaiden elämää ja tapahtumia ei ole kirjattu vastaavalla tarkkuudella. Tarinat kertovat sukujen ja perheiden historiaa, osansa saavat keskiaikaisen elämän vaikeudet ja ihmisten väliset ristiriidat, jännitteet ja jopa taistelut.

Saagoja arvostetaan ennen kaikkea niiden napakasta ja sujuvasta tarinamuodosta. Sen vuoksi saagat kuuluvatkin maailmankirjallisuuden helmiin ja islantilaisten ylpeydenaiheisiin. Tarinoiden todenperäisyyttä ei luonnollisesti ole ollut mahdollista tarkistaa. Saagat on koottu niille omistettuun internet-palveluun osoitteessa http://sagadb.org. Osa saagoista löytyy palvelusta myös muilla kielillä kuin islanniksi.

Muistan televisiomainoksen: mies seisoo lämpimän lähteen vieressä – vai oliko se geysir? Pitää kädessään pussia, jossa on keittämätöntä riisiä, heittää riisipussin lähteeseen. Kuuma lähde pulppuaa ja porisee, kunnes purskauttaa yläilmoihin korkean vesipatsaan. Se heittää riisipussin takaisin miehelle, riisit ovat luonnollisesti kypsyneet kuumassa vedessä: ”Tarjoiluvalmista!” Uskoisiko tuota…
Riisi tulee mieleeni, kun seison kuuman, höyryävän lähteen vieressä. Kuinka syvältä lähde saa lämmitysvoimansa – maan keskipisteestä? Entä keittäisikö lähde kananmunan?

Demokratian kehto?

Muistissa on vielä muutaman vuoden takainen kansanäänestys: Islanti ei maksa Iso-Britannialle ja Hollannille noin neljää miljardia euroa, jotka valtiot joutuivat korvaamaan kunkin maan sijoittajille islantilaisen pankin kaatumisen vuoksi. Maksamattomuudesta päätti kansanäänestys, eli Islannin kansa.

Demokratialla on Islannissa pitkät juuret – ehkä maailman pisimmät: maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Allting perustettiin vuonna 930. Kansanedustajat kokoontuivat joka kesä Þingvellir-nimiseen paikkaan – siellä laadittiin ja muokattiin lakeja, soviteltiin erimielisyyksiä sekä nimitettiin tuomareita. Lakeja ei kirjoitettu, vaan ne säilyivät tehtävään valitun henkilön muistissa.

Nykykäytännöstä poiketen lakien tulkinta kuului kansalle. Se taas johti väkivaltaan – joka puolestaan ruokki islantilaisia saagoja.
Myös uskon asioissa islantilaiset noudattivat omaa linjaansa: norjalaiset pakanalliset maahanmuuttajat palvoivat muun muassa Thoria ja Odinia, omia jumaliaan. Kun islantilaiset eurooppalaisten vaikutuksesta ja myöhemmin painostuksesta omaksuivat kristinuskon, heille jätettiin kuitenkin mahdollisuus pakanallisuuteen, kunhan sitä ei harjoitettaisi julkisesti.

Kaikki kalasta

Seuraavina vuosisatoina Islanti kuului välillä Norjan, välillä Kalmarin Unionin, välillä Tanskan alaisuuteen.  Toisen maailmansodan aikana Islanti miehitettiin – ensin saarella olivat Iso-Britannian joukot ja heidän lähdettyään saaren miehittivät yhdysvaltalaiset, miehitys päättyi vuonna 1946.

Sopimus liitosta Tanskan kanssa päättyi vuonna 1944. Tällöin järjestettiin kansanäänestys, vaihtoehtoina olivat liiton jatkaminen tai itsenäisyys. Itsenäisyys voitti ylivoimaisesti, itsenäisyyspäiväksi tuli 17.6.1944, ensimmäisenä presidenttinä aloitti Sveinn Björnsson. Islanti liittyi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon Natoon 1949. Kaksi vuotta myöhemmin Islanti solmi puolustussopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Se johti yhdysvaltalaisten joukkojen paluuseen saarelle koko kylmän sodan ajaksi. Islanti ja Keflavikin lentokenttä oli Yhdysvaltojen lentokoneille tärkeä tukikohta. Viimeiset joukot poistuivat Islannista vasta syyskuussa 2006.

Islanti oli jo aikaisemmin elänyt kalastuksesta, sodan jälkeen kalastus kehittyi teollisuudeksi. Islantilaiset kalastajat ulottivat reviirinsä yhä kauemmas saaresta, joka johti ristiriitoihin Iso-Britannian kanssa. Euroopan talousalueeseen liittymisen jälkeen Islannin talous monipuolistui. 2000-luvulla Islanti tunnettiin vahvana pankki- ja rahoitusosaajana. Sen vuoksi maailmantalouden kriisi vuonna 2008 iski pahasti Islantiin, se johti myös yli 5 000 islantilaisen maastamuuttoon. Maa on vasta nyt pääsemässä jaloilleen.

Lumipeitteiset tulivuoret piirtyvät mahtavina kirkkaan sinistä taivasta vasten – muistelen, että korkein niistä ulottuu peräti yli 2 000 metriin, kahteen kilometriin! Erään tulivuoren huipulta nouseva harmaa savukiehkura muistuttaa, että näiden jättiläisten kanssa ei ole leikkimistä.

Huomaan tulivuoren rinteessä tumman onkalon: tästäkö Matka maapallon keskipisteeseen -kirjan sankarit painuivat maan alle ja löysivät maanalaisen järven? Kunnes pulpahtivat takaisin maan pinnalle Strombolilla, Italiassa. Ihailen Jules Vernen mielikuvitusta ja hänen luomiensa seikkailijoitten rohkeutta. Katson tulivuorta kunnioittaen, kunnioittavan matkan päästä.

Geysir vai kuuma lähde?

Yksi ja sama asia! Tosin Islannissa on vain yksi Geysir – se on yhden tietyn kuuman lähteen nimi Etelä-Islannin Haukadalurissa. Muita kuumia lähteitä – joita on siis Islannissa lukuisia – kutsutaan yleisnimellä geyser. Islanti on kuumille lähteille otollista maaperää: tuliperäistä aluetta, maaperässä halkeamia sekä maanpinnalle ulottuvia onkaloita, lisäksi pohjavettä. Kun vesi onkalon pohjalla vulkaanisen lämmön vaikutuksesta kuumenee ja lopulta alkaa kiehua, syntyvä höyry työntää vettä edellään pois onkalosta – noustessaan kuuma höyry höyrystää etenevän veden, kunnes ketjureaktio saa aikaan näyttävän ja kuuman purkauksen.

Islannissa kuumia lähteitä käytetään myös hyväksi: Blue Lagoon -kylpylä saa lämpönsä ja mineraalinsa kuumista lähteistä – kylpylää reunustavat rosoiset laavalohkareet sekä ympärivuotisesti 37-asteinen vesi muistuttavat karusta ja vaarallisestakin tuliperäisyydestä.

Tuliperäisyyden vuoksi Islanti kehittyy saarena jatkuvasti: maan sisältä pursuaa uutta maa-ainesta kasvattaen saaren maamassaa. Islannin tuliperäisyys johtuu saaren sijainnista kahden mannerlaatan yhtymäkohdassa. Kaiken kaikkiaan Islannissa on 30 tulivuorta, joista 13 on purkautunut Islannin asuttamisen jälkeen. Osa purkauksista on ollut hyvinkin voimakkaita: vuonna 1783 alkanut Skaftáreldar-tulivuoren purkaus päättyi vasta seuraavana vuonna. Purkauksen vuoksi lähes neljäsosa Islannin asukkaista menehtyi, osa ilmaston nopeaan muutokseen, osa tuhkan ja myrkyllisten kaasujen aiheuttamiin myrkytyksiin.

Hyvässä muistissa on vuoden 2010 Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaus, jonka kilometrien korkeuteen pölläyttämä tuhkapilvi häiritsi ja esti Pohjois-Euroopan lentoliikennettä usean viikon ajan. Pelättiin myös purkauksen aiheuttamaa ketjureaktiota: purkautuisiko vieläkin isompi Katla, kuten oli joskus aikaisemmin tapahtunut? Jättipurkaus kuitenkin vältettiin. Tulivuoret on otettava vakavasti!

Eikä vaara piile ainoastaan laavavirroissa ja tuhkapilvissä. Osa tulivuorista sijaitsee syvällä jäätiköiden alla. Kun tällainen tulivuori purkautuu, jäätikkö sen päällä sulaa. Lopputuloksena on paitsi tulivuorenpurkaus eli tuhkaa ja laavaa, myös sulamisvesien aiheuttama mahdollinen tulva!

Ihanteellinen ilmasto?

Koska Islannin pääsaari sijaitsee kokonaisuudessaan napapiirin eteläpuolella, maan talvet eivät ole sen kylmempiä kuin Suomessakaan. Itse asiassa ne ovat lämpimämpiä ja lämpötilojen vaihtelu on pienempää, kiitos golf-virran. Samasta syystä myös kesät ovat tasaisen lämpimiä. Islannin eläinkunta saaren asuttamisen aikoihin koostui yhdestä lajista: naali eli napakettu oli päässyt jääkauden aikana jäätä pitkin saarelle, ja asettunut sinne. Villinä saarella elää mm. minkkejä, hiiriä, jäniksiä ja poroja. Saarelle on myös tuotu ja sinne asettunut lampaita, karjaa, vuohia, islanninhevosia ja islanninlammaskoiria. Varsinkin islanninhevoset ovat saavuttaneet kuuluisuutta – jotta islantilaisten itsensä jo 1000-luvulta jalostama rotu pysyisi puhtaana, maahan ei saa tuoda hevosia. Ponin kokoinen islanninhevonen kestää välillä karujakin olosuhteita tavallisia hevosia paremmin. Islanninhevosia käytetään edelleen paitsi vapaa-ajan harrastuksiin, myös työhevosina.

Maan tuliperäisyyden ja eroosion vuoksi noin kolme neljäsosaa Islannin pinta-alasta on nykyään vailla kasvillisuutta – aikoinaan rehevistä metsistä käytettiin puuta rakentamiseen ja lämmön lähteeksi. Jäljelle on jäänyt vain ohut pintakerros maata, joka jaksaa antaa voimaa pääasiassa vain ruoholle. Uusia puita kuitenkin istutetaan.

Voiko merituuli todellakin olla näin raikas? Vedän puhdasta, hieman mereltä tuoksuvaa ilmaa syvin hengenvedoin. Mainingit ovat loivia ja rauhoittavia, mutta voin hyvin kuvitella alleni kilometrikaupalla Pohjois-Atlantin valtamerta – mitä kaikkea se pintansa alle piilottaakaan?

Kuulen huudon laivan keulasta. Ääni tarttuu muihin matkustajiin, leviää, ja kohta koko laiva tuntuu huudahtelevan ihastuneesti. Valas! Ei vaan kaksi! Vai onko niitä vieläkin enemmän! Pintaan kohoaa parkkipaikan kokoinen ja vähän -värinenkin kansi joka on valaan selkä. Valas tuntuu painuvan kyyryyn, jännittämään selkänsä ja valmistautuvan ponnauttamaan pyrstönsä korkealle aurinkoon.



Monille Islanti on yhtä kuin valtameren syvyyksistä pinnalle kohoava valas, jonka sinisenharmaa, kaareva selkä rikkoo vedenpinnan; ilmaan kohoaa jättimäinen, kaksihaarainen pyrstö. Vesi purskahtaa suihkuna selän hengitysaukosta. Tuon saaliiksi jos joutuisi! Valasturismista onkin tullut yksi Islannin tärkeimpiä elinkeinoja – eikä ihme, sillä Islannin syvillä ja puhtailla vesillä jos missä valaiden näkeminen onnistuu, joidenkin laskelmien mukaan 95 prosenttisella varmuudella. Eikä minkä tahansa valaiden, sillä Islannin vesillä asustaa toistakymmentä eri valaslajia, sekä myös useita hyljelajeja.



Leppoisa ilmasto, ystävälliset ihmiset, karu mutta kutkuttavan jännittävä tuliperäisyys, valtameren ihmeet – jokaisen skandinaavin pitää kokea tämä Euroopan toiseksi suurin saari. 

Kiinnostuitko Islannista?

TEMA Islannin kiertomatka, lähtöpäivät 12.7., 9.8. ja 16.8., matkan pituus 5 päivää, hinta alkaen 898 e/hlö. Tutustu » Jaa Facebookissa » Jaa Twitterissä »

Lähteitä:
Satu Rämö, Björgvin Hilmarsson: Islanti (Image Kustannus, 2008)
Pilvi-Riikka Taipale: Sankarimatkailijan Islanti (Like Kustannus, 2009)
Fran Parnell, Brandon Presser: Iceland (Lonely Planet, 2010)
Jon Krakauer, David Roberts: Iceland, Land of the Sagas (Villard, 1998)
The Sagas of Icelanders (Penguin, 2001)
www.goiceland.org
www.iceland.is
www.visiticeland.com
www.exploreiceland.is