Vinkit & artikkelit

Kevein sydämin Kuubassa

Eristyksissä elävä paratiisisaari, joka sykkii salsaa, vilisee upeita amerikanrautoja ja tuottaa muhkeita sikareita. Osa Kuubaan yhdistetyistä elämänmakuisista mielikuvista pitää paikkansa – moninkertaisesti! Tarkempi tutustuminen tähän ainutlaatuiseen Karibian saareen tuottaa lisää yllättäviä elämyksiä.

Kuuba on täysin oma maailmansa, välillä käsittämättömien vastakohtien maa! Minkään ei pitäisi toimia, mutta kaikki kuitenkin järjestyy paremmin kuin hyvin. Kuubasta kerrotaan pilke silmäkulmassa, että ”maassa ei ole polttoainetta, mutta tiet ovat täynnä autoja. Maassa ei ole ruokaa, mutta padat porisevat jokaisessa keittiössä. Kenelläkään ei ole rahaa, mutta kaikki tanssivat ja nauttivat virvokkeita.”

Selitys löytyy ihmisten kekseliäisyydestä: Kuuban yhteisomistukseen ja tasa-arvoon perustuvassa yhteiskunnassa jokaisen on tultava toimeen parhaan kykynsä mukaan, keinolla millä hyvänsä. Ja kyllähän keinoja aina keksitään! Elämän pienistä iloista on myös aikaa nauttia, kun ihmisten keskinäinen kilvoittelu paremmasta toimeentulosta ja asemasta on käytännössä turhaa.

Sydän voi olla kepeä, kun maalliset murheet haihtuvat tanssin ja juhlan pyörteisiin!

Kuuba on edelleen erikoinen yhteiskunta, johon maan suuret murrokset, itsenäistyminen vuonna 1902, nopea taloudellinen kasvu, Fidel Castron ja kommunismin kannattajien nousu valtaan 1960-luvun alussa, sekä Neuvostoliiton, maan tärkeimmän taloudellisen tukijan, romahtaminen 1990-luvun alussa ovat kaikki jättäneet jälkensä.

Saarelta löytyy vielä jälkiä vanhasta ylellisyydestä, yltäkylläisyydestä ja huveista. Vierailija havaitsee myös korkeaa koulutusta, yhteiskunnallista tasa-arvoa sekä rappeutunutta paratiisia ja romahtamisen partaalla olevia palatseja. Elämässä on uusiakin vivahteita: viime vuosina tapahtunutta yhteiskunnan vapautumista, yksityisomistuksen pikkuhiljaista sallimista ja vuosikymmeniä kestäneen rapistumisen restaurointia. 

Kuuban nykyisyyden, sen kiehtovan elämän ja joskus outojenkin piirteiden ymmärtämiseksi on hyvä tuntea maan menneisyyttä.

Vaurautta ja vapautta

Kuubalainen yhteiskunta muuttui 1490-luvulla, kun Kristoffer Kolumbus ja myöhemmin muut espanjalaiset saapuivat saarelle ja julistivat sen Espanjan siirtomaaksi. Aiemmin saarta asuttivat tuhansien vuosien ajan alkuasukkaat, ciboneyt ja tainot. Espanjalaisten tulo saarelle aiheutti kitkaa mutta myös muuta kanssakäymistä: osa Kuuban nykyisistä asukkaista periytyy alkuasukkaiden ja espanjalaisten yhteisistä lapsista. Kuubalaisiin on sekoittunut myös Floridasta, Bahamalta ja Afrikasta maahantuotujen orjien perimää: kuubalaiset voivat olla tummia, vaaleampia tai vaaleita.

”Sierra Maestralla, Kuuban korkeimmalla vuorella – ja koko vuorijonolla – on legendaarinen maine. Sen lisäksi, että Fidel Castro Raul-veljineen ja vallankumousta suunnittelevine ystävineen piileskeli 1950-luvun lopussa sen vuorijonon kätköissä, jossa nyt patikoin. Jo satoja vuosia aikaisemmin kapinalliset käyttivät samoja maisemia piilopaikkanaan.

Onkohan patikointini näissä maisemissa täysin turvallista?

Ajatus vain häivähtää mielessäni, ennen kuin uskomaton, villi luonto valloittaa aistini. Vain täällä pystyn näkemään perhosen, jolla on läpikuultavat, lähes näkymättömät siivet. Vain täällä näen kääpiöpöllön ja kynsisammakon. Vain täällä näen… edestäni lehahtaa lentoon uskomattoman värikkäitä lintuja, joita en kyllä tunnista! Ja nuo kukathan näyttävät aivan orkideoilta?”

Osin orjatyövoiman ansiosta Kuubasta tuli merkittävä sokerin ja tupakan tuottaja. Santiago de Cuba oli koko Karibian orjakaupan keskus. Orjuuden poistamiseen mennessä Kuuba oli ehtinyt ratkaisevasti vaurastua. Saaren siirtomaa-aika päättyi Espanjan ja Yhdysvaltojen väliseen sotaan – vuonna 1902 Kuuba julistautui itsenäiseksi valtioksi. Guantanamon lahti vuokrattiin Yhdysvalloille jo tuolloin.

Itsenäisyysaikana Kuuba kehittyi voimakkaasti, osin sen tärkeänä kauppakumppanina toimineen Yhdysvaltojen avulla. Yhdysvaltalaisille saari oli varsinainen paratiisi: Kuuban railakas yöelämä ravintoloineen ja pelikasinoineen – jotka joidenkin lähteiden mukaan olivat mafian pyörittämiä – sekä ihanteellinen ilmasto ja pitkät hiekkarannat houkuttelivat amerikkalaisia hankkimaan maasta merenrantahuviloita. Kuubassa oli myös runsaasti amerikkalaista teollisuutta.

Vahva amerikkalaisvaikutus ja maiden välinen vilkas kanssakäyminen selittävät Kuubassa edelleen nähtävät nostalgiset jenkkiautot: ne todellakin tuotiin sinne 40- ja 50-luvuilla! Koska tuon ajan tekniikka on taitavien mekaanikkojen käsin ylläpidettävissä ja korjattavissa toisin kuin nykyajan tietotekniikan kyllästämät ajoneuvot, autoja on edelleen liikenteessä.

Vallankumous nosti kekseliäisyyden kunniaan

Alkusoitto maan muutokselle oli nuoren lakimiehen Fidel Castron ja hänen kannattajiensa vallankaappausyritys vuonna 1953. Yrityksen epäonnistuttua Castro pakeni Meksikoon ja saapui uudelleen Kuubaan vuonna 1956, aluksi piileskellen Sierra Maestran vuorilla. Castro voitti pikkuhiljaa puolelleen hajanaisia, sen hetkistä hallitsijaa Fulgencio Batistaa vastustavia kapinallisryhmiä. Batistan kannatus hupeni ja hän pakeni maasta vuonna 1959. Maa vajosi sekasortoon, jonka aikana saarelta pakeni satoja tuhansia kuubalaisia Fidel Castron edustaman kommunismin pelossa.

Castron noustua valtaan maa eristäytyi, yksityisiä omistuksia kansallistettiin. Yhdysvallat julisti Kuuban kauppasaartoon, amerikkalaisten ei ollut myöskään mahdollista suoraan matkustaa saarelle. Turismi tyrehtyi, lomakohteita käyttivät vain Kuuban omat kansalaiset. Castron Kuuballa oli yksi Latinalaisen Amerikan suurimpia asevoimia, kuubalaisia joukkoja ja aseistusta lähetettiin taistelemaan kommunismin puolesta myös Afrikan maihin. Yksi kuuluisimmista Castron sotureista oli Ernesto Che Guevara, joka vangittiin ja teloitettiin Boliviassa vuonna 1967.

Kun valtion rahat valuivat aseisiin, kansa kurjistui – Neuvostoliiton, maan tärkeimmän kauppakumppanin hajoaminen syöksi Kuuban ja varsinkin kansan lähes perikatoon. Fidel Castron sairastuttua maata on hallinnut hänen veljensä Raul Castro.

Nykyään maassa kipeästi kaivattua ulkomaista rahaa virtaa sekä Yhdysvaltoihin muuttaneilta kuubalaisilta – Miamissa on jopa kaupunginosa nimeltään Little Havana – että saarelle ympäri maailmaa saapuvilta matkailijoilta. Matkailu onkin Kuuban suurin tulonlähde sokerin, sikareiden ja nikkelin ohella.

Niukan elämän vastapainoksi rikkaita elämyksiä

Vaikka kuubalaiset eivät taloudellisesti leveää elämää vietäkään, maan rikkaasta kulttuurista, tavoista ja tottumuksista riittää ammennettavaa ja ilon aiheita jokapäiväiseen elämään. Aina on hyvä aika istahtaa lasilliselle! Eihän mikään sääntö sano, että vasta illalla saisi tanssia! Paksu sikari kestää sen verran, että elämän kaikki sävyt ehtivät kulkea ohitse! Ottaisimmeko rommin – tai mojiton: vaaleaa rommia, limemehua, mintunlehtiä, sokeria, soodavettä – ravistetaan?! Alun perin rommi oli merirosvojen ja alkuasukkaiden juoma espanjalaisten ja eurooppalaisten valloittajien nauttiessa hienostuneesti viiniä. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun Kuubassa tuotetun rommin laatu parani, juomasta tuli salonkikelpoisempaa. Varsinainen rommiteollisuus käynnistyi 1900-luvun puolivälissä.

Yksi kuubalaisten intohimoista on urheilu! 1900-luvun alkupuoliskon tiiviit yhteydet Yhdysvaltojen kanssa tekivät pohjois-amerikkalaisista lajeista suosittuja myös Kuubassa. Perinne jatkuu yhä: maan suosituin urheilulaji on baseball, muita suosikkeja ovat jalka-, kori- ja lentopallo, yleisurheilu sekä nyrkkeily. Urheilun suosio johtuu Castron ajatuksesta, että urheilu on kaikkien oikeus, eikä kuulu yksinomaan niille, joilla on siihen varaa. Niinpä koulujen osuus urheilun edistäjänä on vahva. Urheilun suosikkiaseman ja tuen ansiosta lukuisat kuubalaiset urheilijat ja joukkueet ovat edenneet lajeissaan maailman huipulle.

Ja se kaikkialta kuuluva musiikki: mambo, salsa, rumba ja cha-cha-cha periytyvät kuubalaisesta son-musiikista. Sen puolestaan arvioidaan olevan yhdistelmä espanjalaista laulelmaa ja saman maan kitaramusiikkia risteytettynä afrikkalaisilla rytmeillä. Tyylin tärkeimpinä kehittäjinä pidetään orkesterinjohtajia ja säveltäjiä Arsenio Rodriquez ja Beny More.

Suomessa kuubalainen musiikki sai vankan kannatuksen muutenkin edistyksellistä musiikkia julkaisevassa Love Records -levy-yhtiössä. Jo vuonna 1976 Love julkaisi Silvio Rodriquezin Dias Y Flores -albumin. Yhteistyössä Kuuban vanhimman levymerkin Egremin kanssa Love julkaisi musiikkia myös Irakere-yhtyeeltä, sekä laulaja Omara Portuondolta.

1990-luvun lopulla kuubalaiset rytmit ja sävelmät valloittivat koko maailman. Tällöin ilmestyi Buena Vista Social Club -albumi, joka nosti valokeilaan jo unohduksiin vaipuneita kuubalaismuusikoita. Alun perin tarkoituksena oli ollut levyttää kokeellinen albumi, jossa yhdistyisivät afrikkalainen ja kuubalainen musiikkiperinne. Afrikkalaiset muusikot eivät kuitenkaan koskaan päässeet perille Kuubaan. Niinpä amerikkalainen tuottaja Ry Cooder ja orkesterinjohtaja Juan de Marcos joutuivat improvisoimaan: he keräsivät tarunhohtoisista, osin jo unohtuneista kuubalaismuusikoista ja -laulajista monta sukupolvea yhdistävän kokoonpanon. 

Osa muusikoista oli jo ehtinyt eläkkeelle, ja esimerkiksi laulaja Ibrahim Ferrerlöytyi kiillottamasta kenkiä ja myymästä arpoja. Projektin ansiosta unohduksiin vaipuneet muusikot saivat vielä vanhoilla päivillään maistaa menestystä: laulaja Compay Segundo oli 89-vuotias, eivätkä Omara Portuondo tai pianisti Ruben Gonzalezkaan olleet mitään eilisen teeren muusikoita. Menestyslevyä seurasi menestyskiertueita ja -elokuva – ja myös muiden kuubalaismuusikoiden uudelleenlöytäminen.

”Luen hotellihuoneessani perustietoja Kuubasta: Karibian suurin saari, pituutta noin 1.200 kilometriä, leveys vaihtelee 30 kilometristä 190 kilometriin. Suurimmat kaupungit Havanna ja Santiago de Cuba, koko saarella noin 11 miljoonaa asukasta.

Yritän soittaa kotiin, mutta puhelu pätkii. Laajakaistasta ei ole tietoakaan – olen kuin toisessa aikakaudessa.

Kuubalainen resepti

Espanjalaiseen elämäntapaan rakastunut kirjailija Ernest Hemingway löysi itselleen toisen kodin Kuubasta jo 1930-luvulla – hän viihtyi myös Floridan Key Westissä sekä viimeiset vuotensa Ketchumissa, Idahossa. Hemingwayn talo Havannan liepeillä on kuuluisa nähtävyys ja Hemingway itsessään ikoni paitsi matkailijoille, myös kuubalaisille. Voidaan sanoa, että he ovat jopa omineet Hemingwayn itselleen. Kuubalaiset esimerkiksi tietävät Havannan matkailukohteiksi muuttuneet ravintolat ja kuppilat, joissa Hemingway kävi ravitsemassa itseään. 

Toisaalta: esimerkiksi klassikko ”Kenelle kellot soivat” on kirjoitettu Havannassa, ”Vanhus ja meri” on saanut inspiraationsa Hemingwayn kalastusretkistä Kuubassa… 

Hemingwayn rakastamaa espanjalaisuutta on myös kuubalaisessa ruokakulttuurissa. Espanjalaisuus, usein Kanarian saarilta, on sekoittunut Karibian alueen mausteisiin ja jopa Afrikasta saapuneisiin vaikutteisiin – tuloksena on ainutlaatuinen, Kuuballe ominainen keittiö. Sen tyypillisiä ainesosia varsinkin rannikkokaupungeissa ovat kalat ja äyriäiset sekä tropiikille tyypilliset hedelmät ja vihannekset. Lähes kaikkiin ruokiin kuuluu lisäksi riisiä sekä papuja, punaisia tai mustia, joskus myös maissia. Ruokasäännöstelyn vuoksi lihaa ei välttämättä löydy tavallisen kuubalaisen ruokapöydästä, matkailijoiden pöydistä kylläkin. 

Muita tyypillisiä kuubalaisruokia ovat munakkaat, erilaiset täytetyt pasteijat ja piiraat, liha-, makkara- ja juustosämpylät ja kerrosvoileivät, paella sekä meksikolaistyyppiset tortillat. Kuubalaiseen tapaan kuuluu, että kaikki ruokalajit tarjoillaan yhdessä, samalla kerralla.

Suunnistan siihen Havannan baariin, jossa kirjailija Ernest Hemingway ja hänen Pilar-veneensä kapteeni ravitsivat itseään kalastusretkiensä jälkeen, baarin nimi taisi olla La Floridita. Se on tässä – ja taitaa olla siinä asussa kuin se oli jo Hemingwayn aikaan. Tosin silloin baarin nurkassa, Hemingwayn kantapaikassa, ei ollut miestä itseään esittävää pronssipatsasta…

Ottaisinko alkuun daiguirin, Hemingwayn suosikkidrinkin? Baarimestari jopa väittää, että Hemingway keksi daiguirin. Hmmm…”

Istahdan veneeseen ja käännän katseeni pohjoiseen: lähtiköhän Ernest Hemingwayn ”Vanhus ja meri” -kirjan kalastaja samaan suuntaan, ohi saman vanhan linnakkeen? Ainakin hän lähti tästä samasta satamasta, Cojimarin kaupungista tai oikeastaan kylästä – se sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päästä Hemingwayn Finca la Vigia -talolta San Francisco de Paulan kaupungissa.

”Katson pohjoiseen, kohti toista Ernest Hemingwayn suosikkikaupunkia eli Floridan Key Westiä. En toki näe sitä, onhan matkaa yli 300 kilometriä, mutta ainahan voin kuvitella.

Matalan rannikon jälkeen meri syvenee äkisti, ja virta tarttuu veneeseen. Vyötän itseni tuoliin, otteeni vavasta tiukkenee. Lähenemme vesiä, joilla marliinit ja purjekalat saalistavat itseään pienempiä. Näillä vesilläkö ”Vanhus ja meri” -kirjan kalastaja menetti marliininsa haille?”

Ei ihan tavallinen turistikohde 

Vaikka matkailijan elämä Kuubassa on nykyään vapaampaa kuin aikaisemmin – vuoteen 1997 asti matkailijoiden ja paikallisten kohtaamiset olivat periaatteessa laittomia – kuubalaisten omassa elämässä on edelleen rajoitteita. Esimerkiksi työpaikan vaihto edellyttää lupaa valtiolta, netin käyttöä rajoitetaan, sähköpostiliikennettä tarkkaillaan… ja vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2010 kuubalaiset saivat mahdollisuuden rakentaa omia taloja. Myös asuntojen ostaminen ja myyminen lienee nykyään mahdollista.
Jälleen- ja korjausrakennus on muutenkin päässyt vauhtiin: yli 2 miljoonan asukkaan Havannan vanhan keskustan julkisia rakennuksia kunnostetaan kortteli korttelilta.

Kuuban yhteiskunnan suurin saavutus lienee kattava, kaikille saatavilla oleva terveydenhuolto sekä yleinen oppivelvollisuus. Esimerkiksi lääkäreitä Kuubassa on moninkertaisesti verrattuna muihin Latinalaisen Amerikan maihin – lähes 600 lääkäriä 100.000 asukasta kohti. Vastaava luku Suomessa on noin 300. Erinomainen terveydenhuolto merkitsee myös tavallista korkeampaa odotettavissa olevaa elinikää. Kuubassa se on yli 78 vuotta, kun se Latinalaisessa Amerikassa on alle 71 vuotta. Lapsikuolleisuus on Kuubassa alle 6 promillea, kun se muualla Latinalaisessa Amerikassa on 27 promillea! 

Kehittynyt terveydenhuolto houkuttelee potilaita myös muista Latinalaisen Amerikan maista. Erikoinen yksityiskohta on Kuuban ja Venezuelan, kahden periaatteessa sosialistisen maan välinen vaihtokauppa: Venezuelassa on 30.000 kuubalaista lääkäriä ja opettajaa, vastapalveluksena Venezuela toimittaa Kuubaan 30.000 barrelia öljyä päivässä.

Kuubassa ja kuubalaisessa elämässä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa!

Kiinnostuitko Kuubasta? 

Tutustu Kuuba, Karibian kaunotar -kiertomatkan ohjelmaan »

Lähteitä: Laura ja Juhani Similä: Kuubalainen cocktail (WSOY, 2007)
Antti Halinen: Kuubalainen Kuuba (Like, 2007)
Jorma Laakso: Kuuban yöt ja Havannan autot (Alfamer, 2005)
Fred Mawer: Kuuba (Tammi / Berlitz, 2009)
Christopher P. Baker: Kuuba (WSOY, 2012)
Brendan Sainsbury: Lonely Planet Cuba (Lonely Planet, 2011)
Julia Sweig: Cuba, What Everyone Needs to Know (Oxford University Press, 2009)