Ylityölistoja, lakkouhkauksia, maan ostamista ja myymistä, näytelmiä, omaelämäkertoja, rakkausrunoja… Vuonna 1799 löytyneen Rosettan kiven ansiosta maailmalle on säilynyt kokonainen Muinaisen Egyptin arki iloineen ja suruineen. Ilman tätä löytöä muinoin hieroglyfein muistiin merkityt asiat olisivat kadonneet nykymaailman ulottumattomista niin kuin tavallisten egyptiläisten asujaimisto on muuttunut tuulessa ja paahteessa pelkiksi tomuläjiksi.
Suurin osa löydetyistä haudoista ja muista Egyptin muinaislöydöistä kuuluu pienelle etuoikeutettujen egyptiläisten ryhmälle vallanpitäjiä, oppineita ja virkamiehiä – ja tietenkin jumalille. Entisaikojen egyptiläiset rakensivat temppelinsä miljoona vuotta kestäviksi ja hautansa ikuisiksi, mutta omat talonsa he tekivät savitiilestä, jonka ajan hammas helposti nakersi. Niinpä nykyajan museoissa onkin enemmän sekä hautamuistomerkkejä että jumalia ja kuninkaallisia koskevia patsaita kuin muinaisten egyptiläisten arkiesineistöä.
Myös suurin osa säilyneistä asiakirjoista on rituaalisia tekstejä, loitsuja ja ”kuolleiden kirjoja”, mutta onneksi jälkipolville on säästynyt myös tekstejä, joilla oli asema ihmisten tavallisessa elämässä. Säilyneissä teksteissä on runoja, satuja ja tarinoita, mutta myös mielenkiintoisia, oman aikansa tieteelliseksi kirjallisuudeksi laskettavia lääketiedettä ja matematiikka käsitteleviä papyruksia ja eri alojen oppikirjoja: ”siitä, jota opetetaan, tulee taitava”. Egyptissä laadittiin myös lakiasiankirjoja, joista voi päätellä paljon arkipäivän juridiikasta. Elämänohjeet ja rakkausrunot kuvaavat elämää yksilön näkökulmasta.
Sukulaissieluja menneisyydestä
Säilynyt kirjallisuus on monin paikoin ajatonta ja todistaa, että tietty inhimillinen elämänviisaus on ominaista ajattelevalle ihmiselle ajasta toiseen. Muinaisen egyptiläisen elämään on helpompi eläytyä kuin äkkiä arvaisikaan.
Säilyneistä teksteistä voi päätellä vaikkapa, että muinainen egyptiläinen arvosti sitä, että mies on armelias heikompiaan kohtaan, ei ole jääräpäinen eikä kiivas, vaan kärsivällinen ja oikeamielinen. Hyvä mies ei esimerkiksi puhu pahaa kenestäkään tämän esimiehelle: ”kieli on miehen vaaka, joka paljastaa puutteet”.
Muinaisessa Egyptissä mies opetettiin perustamaan perhesilloin kun hän on nuori ja hänellä menee hyvin, rakentamaan talon joka kestää isältä pojalle, huolehtimaan lastensa kasvatuksesta ja ottamaan sydämellisen vaimon, jonka töitä hän ei turhaan vahdi. Riidan välttäminen kotona johtaa sopuisaan yhteiseloon: ”perheen perustaneen miehen on voitettava kärsimätön sydämensä”.
Myös muinaisen Egyptin rakastuneet ovat olleet yhtä mielettömiä kuin rakastuneet kautta aikojen: ”sydämeni käyttäytyy kuin tyhmyri”. Rakastuneet ovat myös nähneet rakkaansa samassa imartelevassa valossa kuin kuka tahansa tunteidensa vallassa oleva vielä nykyäänkin: ”hänen suunsa on kukkakimppu ja rintansa rakkaudenomena”. Ajat ehkä muuttuvat, mutta ihminen pysyy.
”Sydän on onnellinen kirjoittavan ihmisen rinnassa”
Kirjoitustaito oli vain eliitin etuoikeus ja ammattikirjureita arvostettiin suuresti. Tästä kertoo, että kirjoitettuja tekstejä pidettiin merkittävämpinä kuin taloa, hautakappelia tai jopa steeleä temppelissä! Ammattiinsa valmistautuvalle kirjurille vakuutettiinkin, että hän pystyisi hyötymään kirjoittamisesta enemmän kuin mistään muusta ammatista. Myös jälkipolvi maailmalla on päässyt hyötymään heidän ammattitaidostaan – se että me nykypäivänä saamme lukea vaikkapa muinaisegyptiläisiä rakkausrunoja on pitkälti muinaisen Egyptin kirjurien ammattikunnan ansiota.
Tämä tieto, niin kuin kaikki muukin kirjoitettu dokumentaatio muinaisten egyptiläisten arjesta oli kuitenkin pitkään tutkijoiden ulottumattomissa. Se, että hieroglyfien arvoitus lopulta 1800-luvulla ratkaistiin, ilahduttaa myös nykyajan Egyptissä matkaavia. Ilman tätä tietoa ymmärtämyksemme egyptiläisen kulttuurin rikkaasta historiasta voisi olla suppeampi.
Katoavat merkit
Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin vuonna 332 eKr, ja Egypti joutui kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin kanssa. Näin sai alkunsa hellenistinen kulttuuri. Samalla tuhansia vuosia käytössä olleet hieroglyfit jäivät ajan kanssa pois käytöstä, ja egyptiä alettiin kirjoittaa kreikkalaisin kirjaimin.
Itse sana hieroglyfi on kreikkaa ja tarkoittaa pyhää kirjoitusta. Tähän virheelliseen tulkintaan on vaikuttanut se, että Egyptin kreikkalaisella kaudella hieroglyfit olivat alkaneet jo unohtua. Hieroglyfien varhaisimmat tulkintayritykset perustuivatkin oletukseen, että hieroglyfit ovat lähinnä esoteerisluontoisten viestien symboleja. Ei siis todellakaan osattu ajatella, että papyruksista olisi saattanut löytyä sellaisia käytännön asiakirjoja kuin vaikkapa kirjeenkirjoitustaidon oppikirja, lemmenlyriikasta puhumattakaan!
Arvoitus ratkeaa
Hieroglyfien arvoitus paljastui vasta vuonna 1824, kun ranskalainen tutkija Jean-Francois Champollion julkaisi teoksensa Hieroglyfijärjestelmän oppikirja.
Champollionin työ perustui Napoleonin armeijan ranskalaissotilaiden Rosettan kaupungista (nykyisin Rashid) vuonna 1799 löytämään kivipaateen, johon oli hakattu sama teksti, kuningas Ptolemaioksen verohelpotuksia ja kapinallisten armahtamista koskevat säädökset, kreikaksi ja egyptiksi. Säädöksen egyptinkielinen osuus oli kirjoitettu sekä hieroglyfein että toisella, hieroglyfien ohella muinaisegyptin kirjoittamiseen käytetyllä kirjoittamistavalla eli demoottisella kirjoituksella.
Kun Champollion vertasi hieroglyfein kirjoitettua tekstiä osaamaansa kreikankieliseen tekstiin, hän onnistui tunnistamaan tekstistä kuningas Ptolemaioksen nimen. Champollion vertasi nimestä saatuja hieroglyfien äännearvoja englantilaisen W. J. Bankesin aiemmin, jo vuonna 1815, eräästä obeliskista löytämään Kleopatra-nimeen. Tämä nykyajan kryptoa muistuttava menetelmä osoitti, että kolme merkeistä – ai, o, p – olivat samoja (vrt. Klaiopadra eli Kleopatra ja Ptoleimaios), ja että nämä hieroglyfit edustivat kirjainmerkkejä.
Historiallinen aarrearkku
Champollionin löytö oli merkittävä, mutta hän pääsi eteenpäin tutkimustyössään, kun hän ymmärsi, että kaikki hieroglyfit eivät edusta kirjainmerkkejä. Osa hieroglyfeistä kuvaa esimerkiksi kahta tai kolmea kirjainta, osa kokonaista sanaa ja osa niistä on kieliopillisia merkkejä. Laajoista tutkimuksistaan huolimatta Champollion ei saanut yksin selvitettyä kaikkia muinaisen egyptin kielen sanoja ja kielioppisääntöjä. Hän tunsi 864 hieroglyfimerkkiä, mutta nykyään niitä tiedetään olleen jonkin verran enemmän.
Samalla kun Champollion loi perustan egyptin kielen tutkimukselle, jota käytetään vielä tänäkin päivänä, hän tuli antaneeksi suunnan myös uudelle tieteenhaaralle, egyptologialle, jota muut merkittävät tiedemiehet ovat tahoillaan vieneet eteenpäin. Egyptologien innostuneen työn ansiota on, että maan 5000-vuotinen historia tunnetaan niin hyvin. Kaikki käytettävissä oleva tieto avaa nykyajan matkustajan silmät katsomaan Egyptin maamerkkejä ja menneisyyden muistomerkkejä uusin silmin.
Rosettan kiveä säilytetään British Museumissa Lontoossa.
Artikkelin taustalähteinä käytettyä kirjallisuutta:
The Egypt of the Pharaohs at the Cairo Museum (Corteggiani)
Faaraoiden Egypti (Grönblom)
An Introduction to Egyptology (Putnam)
Muinaisen Egyptin kulttuuri (Holthoer)
Sellaista oli elämä faaraoiden Egyptissä (Montet)
Uutiskirje pitää sinut ajan tasalla TEMA-maailman tapahtumista. Saat suoraan sähköpostiisi viimeisimmät matkauutuudet, houkuttelevat tarjoukset ja kertomukset kaukaisista maailmankolkista. .
Täytä vain tiedot alle ja lähetä tilaus matkaan!
Jokaisen Teman Uutiskirjeen alalaidassa on peruutuslinkki, jota klikkaamalla voit päättää tilauksesi koska tahansa.
