Retkikuntamatka NamibiaanSafareja ja Victoria putoukset

Päiväohjelma
2026

Päivä 2 – Tervetuloa Windhoekiin
Maahantulomuodollisuuksien jälkeen TEMA-opas toivottaa sinut tervetulleeksi Namibiaan. Saapumisajasta riippuen teemme lyhyen kaupunkikierroksen Windhoekissa.

Windhoek muistuttaa pientä pohjois- tai keskieurooppalaista kaupunkia. Useat vuosisadan vaihteen historialliset rakennukset kertovat meille kaupungin saksalaisista juurista. Namibia oli Saksan protektoraatti, Saksan Lounais-Afrikka, vuosina 1884–1914. Illalla nautimme yhteisen tervetuloillallisen. Windhoekiin majoitumme yhdeksi yöksi [I].

Päivä 3 – Maailman vanhin aavikko
Aamiaisen jälkeen matkamme jatkuu kohti etelää, yhtä Namibian upeimmista luonnonalueista, Sossusvleita, joka tunnetaan valtavista punaisista hiekkadyyneistään. Bussimme on niin sanottu Overland-bussi, nelivetoinen erikoisbussi, joka on suunniteltu ”kovaan” käyttöön ja johon mahtuu enintään 19 matkustajaa. Suurin osa Namibian teistä on sorateitä, mutta hyväkuntoisia. Overland-bussit ovat täydellisiä näihin olosuhteisiin.

Namibin aavikko on yksi maailman vanhimmista aavikoista – ehkä vanhin – se oli aavikko jo 80 miljoonaa vuotta sitten. Etelässä se ulottuu Etelä-Afrikkaan ja pohjoisessa Angolaan Kunene-joen yli. Se kulkee 1500 kilometriä pitkin Namibian rannikkoa ja on 80–140 kilometriä leveä.

Huolimatta äärimmäisen ankarista ilmastollisista olosuhteista, tässä näennäisesti ”mahdottomassa” ympäristössä elää poikkeuksellisen paljon eläimiä – paitsi hyönteisiä ja matelijoita, myös joitakin nisäkkäitä, jotka ovat kaikki sopeutuneet näihin äärimmäisiin olosuhteisiin. Ajomatkan aikana teemme useita pysähdyksiä. Iltapäivällä saavumme aavikkokylään, jonne majoitumme seuraavaksi kahdeksi yöksi. [A,I]

Päivä 4 – Sossusvlein punaiset hiekkadyynit
Aikaisin aamulla lähdemme lodgesta ja lyhyehkön ajomatkan jälkeen saavumme Sossusvleihin – yhteen Namibian geologisista ihmeistä. Saavumme paikalle auringon ollessa vielä matalalla, valon ja varjon kontrastit punaisilla ja valtavilla hiekkadyyneillä luovat lähes maagisen näyn. Korkeimmat dyynit ovat yli 300 metriä korkeita. Hiekka huuhtoutui miljoonien vuosien aikana etelässä sijaitsevan Orange-joen kautta mereen, ja merivirrat kuljettivat sen pohjoiseen, missä meren aallot ja tuuli veivät hiekan takaisin maalle.

Alue kattaa nykyään valtavan 45 000 km²:n alueen. Nämä maisemat ovat kerrassaan ainutlaatuisia, niitä muistelee vielä pitkään matkan jälkeenkin. Ennen kuin palaamme takaisin lodgellemme, teemme lyhyen kävelyn asunpaikkamme läheisyydessä sijaitsevassa mahtavassa Sesriemin jokikanjonissa. [A,I]

Päivä 5 – Epätodellinen paikka maanpäällä
Matka Atlantin rannikolle autiomaahan on täynnä upeita näkymiä. Jos meillä on hieman onnea matkassa, saatamme nähdä aavikon todellisia selviytyjiä, kuten strutseja ja oryx-antilooppeja.

Pysähdymme Walvis Bayssa, Namibian tärkeimmässä kalasatamassa. Walvis Bayssa, jossa puhutaan pääasiassa afrikaansia ja englantia, oltiin Etelä-Afrikan hallinnassa aina helmikuuhun 1994 asti, vaikka Namibia itsenäistyi jo vuonna 1990. Tuolloin Lounais-Afrikka sai uuden nimensä: Namibia.

Varhain iltapäivällä saavumme saksankieliseen pieneen rannikkokaupunkiin Swakopmundiin, valkoisten namibialaisten suosikkikohteeseen – epätodellinen paikka maanpäällä.

Swakopmund ei ehkä ole sellainen, mitä eurooppalainen ajattelee merenrantakohteesta. Meri on jääkylmä ja vaarallisen virtaava, ja hylkeet uivat aalloissa. Kylmä sumu peittää usein tämän pienen ja melkein kuvankauniin kaupungin aamupäivällä. Se on yksi maailman kuivimmista paikoista, sademäärän ollessa alle 12 mm vuodessa.

Nyt on aika tutustua tähän jännittävään paikkaan, joka sijaitsee jääkylmän meren ja maailman vanhimman aavikon välissä. Täällä on saksalaisia puutaloja ja maailman parhaita ostereita, joita voi nauttia paikallisissa olutravintoloissa oluen kera – monien mielestä juuri täällä saa Afrikan parasta olutta.

Ilta on vapaa omille aktiviteeteille. Kävelyretkellä näet hyvin säilyneitä saksalaisia siirtomaa-ajan taloja viime vuosisadan vaihteesta, voit vierailla joissakin kaupungin museoissa tai poiketa vaikkapa pienissä putiikeissa. Miksipä et poikkeaisi yhdessä olutravintoloista ja maistaisi maukkaita namibialaisia ostereita. [A]

Päivä 6 – Rentoutumista omaan tahtiin rannikolla
Tänään sinulla on omaa aikaa nauttia tästä omalaatuisesta ja mielenkiintoisesta paikasta aavikon ja meren välissä – kysy vinkkejä TEMA-oppaalta! [A]

Päivä 7 – Damaramaa ja Herero-markkinat
Lännessä sijaitsevan Luurannikon ja idän keskitasangon välissä levittäytyy kiehtova alue, Damaramaa. Tämä hyvin kaunis ja vuoristoinen osa Namibiaa tarjoaa upeita maisemia, jotka ympäröivät meitä koko päivän matkamme jatkuessa kohti pohjoista. Ugab-joen lähes aina kuivuneen joenuoman varrella on pienet naisten ylläpitämät käsityömarkkinat. Naiset kuuluvat Herero-kansaan, yhteen Namibian monista etnisistä ryhmistä, ja heidät tunnetaan värikkäistä perinteisistä mekoistaan ja hatuistaan.

Täällä voit ostaa esimerkiksi ”hereroasuun” puettuja nukkeja, kaulakoruja ja muita käsitöitä – erinomainen tapa tukea paikallista väestöä. Damaramaassa elää myös täysin villi aavikkonorsu, hyvällä onnella saatat nähdä sen! Muussa tapauksessa on tyytyminen alueelle tyypillisiin elefanttivaroituskyltteihin.

Yksi ensimmäisistä eurooppalaisista, joka tutki tätä osaa Afrikkaa 1800-luvun puolivälissä, oli ruotsalainen tutkimusmatkailija Karl John Andersson, englantilaisen karhunmetsästäjän poika. Tämä kiehtova, Värmlandissa syntynyt ruotsalainen kirjoitti useita kirjoja seikkailullisista tutkimusmatkoistaan, muun muassa Lake Ngami ja The Okavango River. Karl John Andersson meni naimisiin Kapkaupungissa ja asettui myöhemmin Damaramaahan. Vuoden 1867 tutkimusmatkalla hän kuoli nykyisen Namibian ja Angolan rajan tuntumassa, jonne hänet on myös haudattu.

Äärimmäisistä olosuhteista huolimatta Damaramaa on todellinen paratiisi luonnon ystäville, luonto täällä on itsessään taideteos.

Iltapäivällä saavumme majapaikkaamme, joka sijaitsee hieman pienen Khorixasin ulkopuolella. Saavuttuamme hotellillemme sinulla on mahdollisuus nauttia hotellin viihtyisästä uima-allasalueesta ja sen upeista maisemista. [A,I]

Päivät 8–9 – Etoshan kansallispuisto
Päivän määränpää on Etoshan kansallispuisto, jonka alueella vietämme kaksi yötä. Seuraavat kaksi päivää tutkimme aamulla ja iltapäivällä Etoshan rikkaita eläinlajeja. Etosha on Namibian tunnetuin luonnonsuojelualue ja yksi Afrikan suurimmista – sen pinta-ala on peräti 22 270 km². Itäosassa vallitsevat puusavannit, kun taas länsiosassa on enemmän pensaita ja matalia puita.

Kansallispuiston keskiosassa sijaitsee Etosha Pan, valtava 4 800 km²:n suuruinen kuivunut suolajärvi, joka suurimman osan vuodesta kimaltelee hopeanvalkoisena. Etosha tarkoittaakin valtavaa valkoista paikkaa. Joinakin vuosina, jolloin sademäärä on suurempi, suolajärvi muuttuu noin 10 senttimetrin syvyiseksi järveksi, joka houkuttelee paikalle lukuisia lintuja, kuten flamingoja ja pelikaaneja.

Kansallispuistossa elää yli 110 nisäkäslajia ja lähes 350 eri lintulajia. Jotkut niistä ovat hyvin harvinaisia ja uhanalaisia lajeja, kuten musta sarvikuono, gepardi ja ruskea hyeena. Myös Afrikan suurimmat norsut löytyvät täältä, niiden korkeus on yli neljä metriä.

Etäisyydet ovat pitkiä ja ilma kuivaa tässä kiehtovassa maassa. Saavuttuamme takaisin lodgellemme meillä on vapaa-aikaa, joten miksi ei nauttia taas hotellin viehättävästä uima-allasalueesta. Myös eläimillä on oma uima-allas aidatun lodgen ulkopuolella, vesilähde, jonka luona voi nähdä sekä norsuja että sarvikuonoja. Safarikierrokset Etoshassa tehdään omalla bussilla. [A,I]

Päivä 10 – Maailman suurin meteoriitti
Tänään jätämme Etoshan keskiosan ja otamme kurssin kohti itää, päämääränämme Grootfonteinin kaupunki. Viivähdämme kuitenkin vielä muutaman tunnin tässä kiehtovassa erämaassa ja jatkamme yhden Afrikan mielenkiintoisimman kansallispuiston tutkimista.

Vuonna 1920, hieman Grootfonteinin ulkopuolella, Jacobus Hermanus Brits löysi valtavan ja oudon kiven kyntäessään kuivaa maata härän avustuksella. Se osoittautui meteoriitiksi, eikä miksi tahansa meteoriitiksi, vaan suurimmaksi, mitä on tähän mennessä löydetty maapallolta. Tämä Hobameteoriitti-nimellä tunnettu meteoriitti painaa yli 60 tonnia ja se sijaitsee samassa paikassa, mihin se putosi noin 80 000 vuotta sitten.

Näemme tämän avaruuskiven ennen kuin matkamme jatkuu majapaikallemme. [A,I]

Päivät 11–12 – Okavangon-joki, Caprivi ja Okavangon suisto
Jännittävä tutkimusmatkamme jatkuu aikaisin aamulla pohjoiseen ja edelleen itään, pitkin niin kutsuttua ”Caprivin kaistaletta”, joka on saanut nimensä Saksan liittokanslerin (1890–1894) Leo von Caprivin mukaan. Hän onnistui neuvottelemaan tämän merkillisen muotoisen alueen Namibian muuten suorakulmaiseen rajaan.

Ajatus oli niin strateginen, poliittinen kuin kaupallinenkin – haluttiin päästä Zambezi-joelle, joka yhdistäisi Namibian Intian valtamereen ja paikkaan jossa sijaitsi toinen saksalainen siirtomaa, Tanganyika. Kävi kuitenkin ilmi, että joki ei ollut kulkukelpoinen koko matkan. Valtava vesiputous, Victoria Falls, oli tiellä. Namibia sai kuitenkin palan maata, joka toisin kuin muut osat maata on vesirikas ja huomattavasti vihreämpi, ja jossa on uskomattoman rikas kasvi- ja eläinkunta.

Caprivi työntyy Angolan pohjoispuolelle ja Botswanan eteläpuolelle ja kohtaa kauempana idässä Sambian ja Zimbabwen. Caprivin kaistaleen sisällä käännymme etelään ja ylitämme Botswanan rajan Mohembon rajanylityspaikalla. Seuraamme Okavango-jokea etäältä, kunnes saavumme Sepopaan, Okavango-joen pohjoisosassa, jossa lodgemme sijaitsee.

Olemme matkalla kohti yhtä Afrikan ja ehkä koko maailman ”rikkainta” erämaata, valtavaa sisämaan suistoaluetta, Afrikan suurinta ja kauneinta keidasta. Suistoalue on syntynyt pohjoisesta Angolasta virtaavasta makeasta vedestä, joka tulvii autiomaahan lukemattomina suurina ja pieninä vesistöinä ja kattaa noin 15 000 km²:n alueen. Täällä voi todella sanoa, että aavikko kukoistaa.

Lodge, jonne majoitumme kahdeksi seuraavaksi päiväksi, sijaitsee Okavango-joen suiston luoteisosassa. Täältä käsin tutkimme ympäristöä erilaisten aktiviteettien muodossa: melomalla perinteisillä mokoro-kanooteilla, veneilemällä ja kävelysafareilla suiston saarilla. Vedenkorkeus määrittää kulkuneuvomme.

Mielenkiintoista on, että tämä valtava määrä vettä, joka virtaa tälle alueelle, tuntuu vain katoavan, haihtuvan tai oikeastaan höyrystyvän, nimittäin 95 % vedestä höyrystyy ilmakehään.

Kutsutaanpa Okavango-suistoa sitten Eedenin puutarhaksi tai Kalaharin jalokiveksi, maailmassa on vain harvoja paikkoja, jotka tarjoavat kauniimman luonnon ja maiseman safareille. [A,Í]

Päivät 13–14 – Chobef-joki
Nyt palaamme Namibiaan ja Caprivin alueelle, mutta myöhemmin päivällä ylitämme rajan uudelleen ja palaamme Botswanaan. Rajan ylityksen jälkeen matkaamme kohti majapaikkaamme Choben koillisosassa, aivan Chobe-joen kansallispuiston ulkopuolella, jossa vietämme seuraavat kaksi yötä.

Chobe-puiston pääpiirteitä ovat rehevät tasangot ja tiheät tiikkimetsät sekä tietysti joki, joka on antanut nimen koko alueelle ja luo edellytykset kaikelle elämälle tässä valtavan villieläinrikkaassa osassa eteläistä Afrikkaa. Chobe-joki on luonnollinen juomapaikka norsuille ja puhveleille kuivan kauden aikana. Missään muussa Afrikan kansallispuistossa ei ole yhtä suurta norsukeskittymää.

Iltapäivä ja ilta ovat vapaita aina yhteiseen illalliseen saakka. Lodge on varustettu kaikilla mukavuuksilla, mukaan lukien uima-allas.

Toisena päivänä lähdemme kansallispuistoon aamunkoiton aikaan, kun valo vasta heräilee maisemaan. Illalla suuntaamme Chobe-joelle, missä iltasafari päättyy hetkeen, jolloin aurinko maalaa Afrikan taivaan kauniilla auringonlaskullaan. [A,I]

Päivä 15 – Retki Victorian putouksille
Nyt jätämme hyvästit Botswanalle ja jatkamme matkaamme vilkkaaseen Kasanen kaupunkiin, jonka kautta suuri osa rajaliikenteestä kulkee kohti Zimbabwen rajaa. Rajanylityspaikalta passi- ja viisumitarkastuksen jälkeen matka Victorian putouksille kestää liikenteen mukaan vajaat kaksi tuntia. Victorian putoukset, paikallisittain Mosi-oa-Tunya" eli "Savun jyrinä" ovat kiistatta yksi Afrikan upeimmista luonnonnähtävyyksistä.

Iltapäivän vietämme Victorian putousten kansallispuistossa. Skotlantilainen tutkimusmatkailija tohtori Livingstone otti vapauden nimetä ne kuningattarensa mukaan. Cecil Rhodes tilasi 1900-luvun alussa sillan, joka ylittää joen hieman putousten alapuolella. Hän halusi, että myös junista voisi ihailla kuohuvaa vettä.

Victorian putoukset ovat yksi luonnon suurimmista ja vaikuttavimmista vesiputouksista. Niiden leveys on 1,7 kilometriä ja pudotuskorkeus noin 110 metriä. Tämä vesinäytös on nykyään yksi Afrikan suurimmista matkailunähtävyyksistä, putoukset ovat olleet Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1989 lähtien.

Matkan päätösillallisen nautimme perinteikkäässä Victoria Falls Hotelissa, josta on näkymä historialliselle sillalle Zimbabwen ja Sambian välillä, Victoria Falls Bridge.

Zambezi-joki, Afrikan neljänneksi suurin joki, on saanut kunnian luoda tämän upean vesitaideteoksen. Joki saa alkunsa Sambiasta virraten useiden maiden läpi, ennen kuin se laskee Intian valtamereen Mosambikissa, hieman pohjoiseen Beiran kaupungista – silloin se on kulkenut yli 2 500 kilometriä. Jos haluat kokeilla muita paikan päällä tarjolla olevia aktiviteetteja, TEMAn matkanjohtaja auttaa sinua mielellään niiden varaamisessa.

Hinnat retkille, aktiviteeteille ja safareille, jotka eivät sisälly matkan päiväohjelmaan, löytyvät matkan ”Hyvä tietää -osiosta”. [I]

Päivä 16 – Kotimatka alkaa
Kotimatka kohti Helsinkiä alkaa. [I]

Päivä 17 – Saapuminen Helsinkiin
Suuri seikkailumme Namibiassa on tullut päätökseen. Haluammekin kiittää tästä kerrasta ja toivottaa uudelleen tervetulleeksi TEMAn mielenkiintoiseen maailmaan.

[A=Aamiainen L=Lounas I=Illallinen]