Vaellus Itä-KreetallaLassithi, palmuranta ja Zakroksen rotko

Päiväohjelma
2026

Päivä 2 – Vaellus Elefternassa
Päivän noin viiden kilometrin pituinen vaellusreitti kiemurtelee Elefternan arkeologisella kaivausalueella. Patikoimme ohi eri aikakausien, doorilaisten ja helleenien jälkeensä jättämiltä muistomerkeiltä roomalaisille kaupunginraunioille.

Elefterna käsittää kaksi syvää laaksoa, joiden välissä on jyrkkärinteinen vuori, mikä teki alueen puolustamisen ylhäältä käsin helpoksi. Jo muinaisina aikoina on vettä johdettu Elefternan takana kohoavilta vuorilta alas laaksoihin, mikä mahdollisti monipuolisen maanviljelyn. Käymme katsomassa maanalaisia vesisäiliöitä, joiden arvellaan olevan roomalaisten rakentamia ajanlaskumme alun paikkeilla.

Retkilounaan katamme oliivipuiden alle bysanttilaisen basilikan raunioiden luo. Täällä sijaitsi yksi Kreetan piispanistuimista. Suuri basilika rakennettiin 600-luvulla ja se raunioitui arabien hyökkäyksessä 800-luvulla. Retkilounaan jälkeen jatkamme soratietä ohi pienten luolien, jotka noin 2 000 vuotta sitten olivat osa roomalaista hautapaikkaa.

Päivän vaellus päättyy Lagan kylään, jossa istahdamme paikalliseen kahvilaan virkistävän juoman äärelle. Sieltä jatkamme bussilla matkaa pieneen Sitian kaupunkiin Itä-Kreetalla, jossa vietämme kolme yötä. Illalla kokoonnumme yhteiselle tervetuloillalliselle paikalliseen tavernaan. [ A, L, I ]

Päivän vaellus: noin 5 kilometriä vaihtelevaa maastoa asfaltilla ja poluilla, joissa on sora- ja kivipohjaa sekä matalaa kasvillisuutta. Reitti kulkee osin varjoisassa, osin avoimessa maastossa. Korkeuseroa noin 100 metriä. Vaellus on keskitasoinen.

Päivä 3 – Vaellus Zakroksenrotkossa
Ajamme aamulla bussilla Kreetan itäisimpiin osiin ja Zakroksen kylään. Täältä aloitamme noin kahdeksan kilometrin pituisen vaelluksen kauniissa rotkossa, jota kutsutaan myös "Kuolleiden laaksoksi". Nimi johtuu siitä, että 3 500 vuotta sitten minolaiset hautasivat vainajansa luoliin, joita näkyy kallioseinämissä.

Rotkot ovat kreetalaisessa maisemassa tavallisia. Ne ovat syntyneet maankohoamisen ja veden aiheuttaman eroosion seurauksena. Saarella tunnetaan noin 250 rotkoa, ja monet niistä ovat toimineet kulkuväylinä korkeiden vuorten ja rannikon välillä. Kaikkien rotkojen läpi ei kuitenkaan ole mahdollista kulkea. Rotkot ovat vuosituhansien ajan suojanneet kasvillisuutta äärimmäisissä sääolosuhteissa ja näin myötävaikuttaneet saaren monien endeemisten kasvien kehittymiseen. Ne ovat myös antaneet suojan kreetalaisille levottomina sodan ja vallankumousten aikoina.

Päivän vaelluksen reitti vie meidät Zakroksen kylän läpi rotkoon, jossa punasävyiset kallioseinämät kohoavat 350 metrin korkeuteen. Rotkon pohjalta kohoaa suuria kivimuodostelmia ja täällä kasvaa villeinä vanhoja plataanipuita ja oleanteripensaita. Rotkon seinämissä asuu erilaisia petolintuja kuten hanhikorppikotkia ja erilaisia haukkoja, mutta myös pääskysiä ja korppeja.

Retkilounaan jälkeen saavumme pieneen Kato Zakroksen rantakylään, jossa käymme tutustumassa minolaiseen palatsialueeseen. Se kaivettiin esiin vasta 1960-luvulla ja alueelta on tehty upeita arkeologisia löytöjä: kauniita vaaseja ja ruukkuja, jotka nyt ovat esillä Iraklionin arkeologisessa museossa. Perillä rannalla on aika pulahtaa virkistävään meriveteen ja nauttia virvoittavaa juomaa ennen kuin palaamme bussilla takaisin Sitiaan.

Ilta Sitiassa on omaa aikaa ja voit istahtaa johonkin rantakadun tavernoista, maistella paikallisia meze-ruokia ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. [ A, L, I ]

Päivän vaellus: noin 8 kilometriä vaihtelevaa maastoa, asfaltoidulta tieltä kiviselle rotkopolulle. Maisema on avointa ja varjoa on vähän. Varhain keväällä rotkossa voi olla vettä, mikä voi tehdä reitistä vaikeakulkuisemman. Korkeuseroa noin 300 metriä. Vaellus on helppotasoinen.

Päivä 4 – Vaellus Palekastrosta Vain palmurannalle
Palekastroa ympäröivä seutu oli asuttu jo minolaisten aikaan, 3 500 vuotta sitten. Täällä oli minolainen kaupunki nimeltään Rousoulakkos, joka oli tärkeä satama etelään ja silloiseen suurvaltaan Egyptiin suuntautuvalle liikenteelle. Kaivaukset, jotka aloitettiin 1900-luvun alussa, jatkuvat yhä. Läheisen Petsofasvuoren huipulla oli uskonnollisia rituaaleja varten minolaisten pyhäkkö, jonka luota on löydetty savesta tehtyjä uhrilahjoja.

Vain rannalla on toinen Kreetan kahdesta palmumetsiköstä, jossa kasvaa aitoja kreetalaisia palmuja (Phoenix theophrasti). Tämä palmulaji on luokiteltu uhanalaiseksi ja tänne Vaihin on perustettu luonnonsuojelualue palmujen ympärille suojaksi liialliselta matkailulta.

Päivän noin viiden kilometrin pituista vaellusta voi hyvällä syyllä kutsua rantavaellukseksi. Patikoimme pitkin kumpuilevaa rannikkopolkua Palekastron alueelta Vain palmurannalle. Vaelluksen aikana ohitamme pieniä lahtia, joissa on houkuttelevan kirkkaansinistä vettä.

Virkistävän uintitauon jälkeen matka jatkuu kohti Sitiaa, ja teemme pysähdyksen Toplou-luostarissa lounaan merkeissä. [ A, L ]

Päivän vaellus on noin 5 kilometriä pitkä ja kulkee soratietä sekä polkua pitkin, jossa on kiviä ja irtokiviä. Reitin varrella on matalaa kasvillisuutta ja piikkisiä pensaita. Maasto on avointa eikä varjoa juuri ole. Toisinaan tuuli voi olla voimakas. Korkeuseroa on noin 100 metriä, ja vaellus on keskitasoinen.

Päivä 5 – Vaellus Kolokitha-niemellä
Leppoisan aamun jälkeen on aika jättää Sitia ja suuntaamme Kolokithan niemelle. Kolokitha-niemi sijaitsee Eloundan edustalla − Elounda on muodikas kreikkalainen lomanviettopaikka. Kaupungin kapea kanava, joka erottaa sen mantereesta kaivettiin 1800-luvun lopulla. Kaivaustöiden aikana löydettiin Kolokithan rannalta 400-luvun lopussa rakennetun kristillisen basilikan rauniot. Aikoinaan komeasta rakennuksesta on nykyisin nähtävillä lattiamosaiikki. Niemellä on myös muita kirkkoja, jotka on rakennettu keskiajalla ja nyt restauroitu.

Patikoimme Eloundasta niemelle ja matkan varrella näemme suuria suola-altaita, joissa vielä 1970-luvun alussa kuivatettiin merivedestä suolaa. Nykyisin altaiden matalassa vedessä viihtyvät monet merilinnut. Ohitamme Olousin uponneen kaupungin rauniot. Olous oli hellenistisellä kaudella tärkeä kaupunkivaltio. Maan vajoamisen vuoksi kaupunki katosi hiljalleen aaltoihin ja nyt joitain sen katuja ja talojen raunioita voi nähdä Kolokithan edustalla vedenpinnan alla tyynellä säällä.

Noin kymmenen kilometrin pituinen vaelluksemme vie meidät ympäri niemen. Vaellamme pitkin soratietä ja mutkittelevia polkuja keskellä kaikkea tätä historiaa ja merelle avautuvia näkymiä. Katamme retkilounaan rannalle ja halukkaat voivat käydä virkistäytymässä meren aalloissa.

Päivän vaelluksen jälkeen matkaamme viehättvään Agios Nikolaokseen, jonne majoitumme seuraavaksi kahdeksi yöksi.

Tällä samaisella paikalla oli aikoinaan rauniokaupunki 1870-luvulta, joka rakennettiin uudelleen. Italialaiset, jotka saapuivat tänne meriteitse, löysivät purjehdusretkellään sen kauniin lahden, jossa Agios Nikolaos sijaitsee – lahti nimettiin Mirabelloksi. Paikkakunta taas nimettiin merimiesten suojelupyhimyksen mukaan, jolle on myös omistettu kappeli kylän keskustassa.

Elämä Agios Nikolaoksessa on keskittynyt sataman ja Voulismeni-järven (pohjaton järvi) ympärille. Järvessä voi kuvitella uivansa kuin Jumalatar. Legendan mukaan nimittäin Jumalatar Athene, sotataidon, tiedon ja viisauden Jumalatar, on uinut täällä. [ A, L ]

Päivän vaellus on noin 10,5 kilometriä pitkä ja kulkee kivikkoista polkua pitkin, jossa on irtokiviä ja matalaa kasvillisuutta. Reitti kulkee merenrannan tuntumassa avoimessa maastossa ilman varjoa. Korkeuseroa on noin 50 metriä, ja vaellus on keskitasoinen.

Päivä 6 – Oliiviöljyn tuhatvuotinen tarina
Tänään keskitymme kreetalaisen ruokaperinteen ytimeen. Tapaamme Nikos Plevritakisin, oliiviöljyn asiantuntijan, joka johdattaa meidät kestävän viljelyn maailmaan. Paikallisessa osuuskunnassa seuraamme öljyn matkaa puusta pullotukseen ja osallistumme maistoon, jossa opimme tunnistamaan eri aromit ja laatuvaihtelut. Päivän aikana kuljemme myös hedelmätarhojen ja puutarhojen halki, maistelemme sesongin satoa ja opimme lisää terveellisestä kreetalaisesta ruokavaliosta. 

Iltapäivällä osallistumme ruoanlaittokurssille, jossa valmistamme perinteisiä ruokia oliiviöljyä kunnioittaen. [ A, L ]

Päivän vaellus on muutaman kilometrin pituinen kävely puutarhamaisessa ympäristössä. Vaellus on helppotasoinen.

Päivä 7 – Vaellus Milin laaksossa
Tänään on aika jättää Agios Nikolaos ja otamme mukaamme niin matkalaukut kuin retkieväätkin. Viikon viimeisen vaelluksen teemme Milin eli myllyjen laaksossa.

Päivän vaellus laaksossa on noin kolmen kilometrin pituinen ja sen aikana aikana kävelemme kahden hylätyn kylän ohi, Pano milin (ylemmät myllyt) ja Kato milin (alemmat myllyt), näemme useita pieni kirkkoja ja vesimyllyjen raunioita. Yksi näistä myllyistä on kunnostettu ja meille selviää kuinka ne ovat aikoinaan toimineet. Alueella on ollut vesimyllyjä aina 1500-luvulta saakka ja joitakin niistä käytettiin jopa vielä 1900-luvulla. Kylät hylättiin 1970-luvulla, asukkaita varoitettiin mahdollisista maanvyörymistä ja viimeinen asukas jättikin kylänsä vuonna 1972. Polku näiden kahden kylän välillä on ikivanha kuljetusväylä, joka yhdisti kylät ulkomaailmaan.

Patikoidessamme tässä miellyttävässä ympäristössä kuulemme koskien kohinaa ja lintujen laulua. Metsän vierustassa kasvaa vieri vieressä villejä oliivipuita, mulperipuita, hedelmäpuita, sypressejä, manteli- ja pähkinäpuita. Suuret plataanipuut muodostavat miellyttävän varjoisia paikkoja kaikkein lämpöisimpinä aikoina.

Vaelluksen jälkeen palaamme jo tuttuun hotelliimme Rethymnoniin. Illalla nautimme yhteisen matkanpäätösillallisen vanhassa kaupungissa. [ A, L, I ]

Päivän vaellus on noin 3 kilometriä pitkä ja kulkee kivikkoista polkua pitkin, jossa on matalaa kasvillisuutta sekä varjoisia osuuksia ja runsaasti puita. Korkeuseroa on noin 170 metriä. Vaellus on keskitasoinen.

Päivä 8 – Kotiinpaluu
Vaellusviikko on tullut päätökseensä ja monta kokemusta rikkaampana on aika palata koti-Suomeen. Vuorossa on bussikuljetus lentokentälle − haluamme kiittää tästä kerrasta ja toivottaa tervetulleeksi uudelleen Tema-matkojen mielenkiintoiseen maailmaan. [ A ]

[A=Aamiainen L=Lounas I=Illallinen]