Päiväohjelma
2023–2024
Päivä 1 – Saapuminen KreetalleLennon saapuessa Hanian lentoasemalle tapaat Tema-oppaan. Nyt on vuorossa bussikuljetus kiertomatkamme ensimmäiseen hotelliin, joka sijaitsee Rethymnonissa.
Päivä 2 – Vaellus Elefternassa
Päivän noin viiden kilometrin pituinen vaellusreitti kiemurtelee Elefternan arkeologisella kaivausalueella. Patikoimme ohi eri aikakausien, doorilaisten ja helleenien jälkeensä jättämiltä muistomerkeiltä roomalaisille kaupunginraunioille.
Elefterna käsittää kaksi syvää laaksoa, joiden välissä on jyrkkärinteinen vuori, mikä teki alueen puolustamisen ylhäältä käsin helpoksi. Jo muinaisina aikoina on vettä johdettu Elefternan takana kohoavilta vuorilta alas laaksoihin, mikä mahdollisti monipuolisen maanviljelyn. Käymme katsomassa maanalaisia vesisäiliöitä, joiden arvellaan olevan roomalaisten rakentamia ajanlaskumme alun paikkeilla.
Retkilounaan katamme oliivipuiden alle bysanttilaisen basilikan raunioiden luo. Täällä sijaitsi yksi Kreetan piispanistuimista. Suuri basilika rakennettiin 600-luvulla ja se raunioitui arabien hyökkäyksessä 800-luvulla. Retkilounaan jälkeen jatkamme soratietä ohi pienten luolien, jotka noin 2 000 vuotta sitten olivat osa roomalaista hautapaikkaa.
Päivän vaelluksemme päättyy Lagan kylään, jossa istahdamme paikalliseen kahvilaan virkistävälle juomalle. Sen jälkeen jatkamme matkaa pieneen Sitian kaupunkiin itäiselle Kreetalle. Vietämme Sitiassa kolme yötä. Illalla kokoonnumme vielä uudelleen yhteiselle tervetuloillalliselle paikalliseen tavernaan.
Päivän vaellus: noin 5 km. 250 metriä ylös / 200 metriä alas. Vaikeusaste vaellusoppaan mukaan 1/3.
Päivä 3 – Vaellus Zakroksenrotkossa
Ajamme aamulla bussilla Kreetan itäisimpiin osiin ja Zakroksen kylään. Täältä aloitamme noin kahdeksan kilometrin pituisen vaelluksen kauniissa rotkossa, jota kutsutaan myös "Kuolleiden laaksoksi". Nimi johtuu siitä, että 3 500 vuotta sitten minolaiset hautasivat vainajansa luoliin, joita näkyy kallioseinämissä.
Rotkot ovat kreetalaisessa maisemassa tavallisia. Ne ovat syntyneet maankohoamisen ja veden aiheuttaman eroosion seurauksena. Saarella tunnetaan noin 250 rotkoa, ja monet niistä ovat toimineet kulkuväylinä korkeiden vuorten ja rannikon välillä. Kaikkien rotkojen läpi ei kuitenkaan ole mahdollista kulkea. Rotkot ovat vuosituhansien ajan suojanneet kasvillisuutta äärimmäisissä sääolosuhteissa ja näin myötävaikuttaneet saaren monien endeemisten kasvien kehittymiseen. Ne ovat myös antaneet suojan kreetalaisille levottomina sodan ja vallankumousten aikoina.
Päivän vaelluksen reitti vie meidät Zakroksen kylän läpi rotkoon, jossa punasävyiset kallioseinämät kohoavat 350 metrin korkeuteen. Rotkon pohjalta kohoaa suuria kivimuodostelmia ja täällä kasvaa villeinä vanhoja plataanipuita ja oleanteripensaita. Rotkon seinämissä asuu erilaisia petolintuja kuten hanhikorppikotkia ja erilaisia haukkoja, mutta myös pääskysiä ja korppeja.
Retkilounaan jälkeen saavumme pieneen Kato Zakroksen rantakylään, jossa käymme tutustumassa minolaiseen palatsialueeseen. Se kaivettiin esiin vasta 1960-luvulla ja alueelta on tehty upeita arkeologisia löytöjä: kauniita vaaseja ja ruukkuja, jotka nyt ovat esillä Iraklionin arkeologisessa museossa. Perillä rannalla on aika pulahtaa virkistävään meriveteen ja nauttia virvoittavaa juomaa ennen kuin palaamme bussilla takaisin Sitiaan.
Ilta Sitiassa on omaa aikaa ja voit istahtaa johonkin rantakadun tavernoista, maistella paikallisia meze-ruokia ja katsella ohi kulkevia ihmisiä.
Päivän vaellus: noin 6 km. 100 metriä ylös / 350 metriä alas. Vaikeusaste vaellusoppaan mukaan 1/3.
Päivä 4 – Vaellus Palekastrosta Vain palmurannalle
Palekastroa ympäröivä seutu oli asuttu jo minolaisten aikaan, 3 500 vuotta sitten. Täällä oli minolainen kaupunki nimeltään Rousoulakkos, joka oli tärkeä satama etelään ja silloiseen suurvaltaan Egyptiin suuntautuvalle liikenteelle. Kaivaukset, jotka aloitettiin 1900-luvun alussa, jatkuvat yhä. Läheisen Petsofasvuoren huipulla oli uskonnollisia rituaaleja varten minolaisten pyhäkkö, jonka luota on löydetty savesta tehtyjä uhrilahjoja.
Vain rannalla on toinen Kreetan kahdesta palmumetsiköstä, jossa kasvaa aitoja kreetalaisia palmuja (Phoenix theophrasti). Tämä palmulaji on luokiteltu uhanalaiseksi ja tänne Vaihin on perustettu luonnonsuojelualue palmujen ympärille suojaksi liialliselta matkailulta.
Päivän noin viiden kilometrin pituista vaellusta voi hyvällä syyllä kutsua rantavaellukseksi. Patikoimme pitkin kumpuilevaa rannikkopolkua Palekastron alueelta Vain palmurannalle. Vaelluksen aikana ohitamme pieniä lahtia, joissa on houkuttelevan kirkkaansinistä vettä.
Virkistävän uintitauon jälkeen suuntaamme takaisin Sitiaan.
Illalla ajamme vierailulle kreetalaisen perheen luo viettämään opettavaista ja hyvältä maistuvaa iltaa. Opettelemme valmistamaan kreetalaisten keittiön erikoisuuksia ja nautimme ne sitten päivälliseksi. Saadaksemme käsityksen saaren paikallisista tuotteista maistelemme oliiviöljyä, viiniä ja väkevää kreetalaista "kansallisjuomaa" tsikoudiaa, kuten kreetalaiset rakia nimittävät.
Päivän vaellus: noin 5.5 km. 180 metriä ylös / 240 metriä alas. Vaikeusaste vaellusoppaan mukaan 2/3.
Päivä 5 – Vaellus Kolokitha-niemellä
Leppoisan aamun jälkeen on aika jättää Sitia ja suuntaamme Kolokithan niemelle. Kolokitha-niemi sijaitsee Eloundan edustalla − Elounda on muodikas kreikkalainen lomanviettopaikka. Kaupungin kapea kanava, joka erottaa sen mantereesta kaivettiin 1800-luvun lopulla. Kaivaustöiden aikana löydettiin Kolokithan rannalta 400-luvun lopussa rakennetun kristillisen basilikan rauniot. Aikoinaan komeasta rakennuksesta on nykyisin nähtävillä lattiamosaiikki. Niemellä on myös muita kirkkoja, jotka on rakennettu keskiajalla ja nyt restauroitu.
Patikoimme Eloundasta niemelle ja matkan varrella näemme suuria suola-altaita, joissa vielä 1970-luvun alussa kuivatettiin merivedestä suolaa. Nykyisin altaiden matalassa vedessä viihtyvät monet merilinnut. Ohitamme Olousin uponneen kaupungin rauniot. Olous oli hellenistisellä kaudella tärkeä kaupunkivaltio. Maan vajoamisen vuoksi kaupunki katosi hiljalleen aaltoihin ja nyt joitain sen katuja ja talojen raunioita voi nähdä Kolokithan edustalla vedenpinnan alla tyynellä säällä.
Noin kymmenen kilometrin pituinen vaelluksemme vie meidät ympäri niemen. Vaellamme pitkin soratietä ja mutkittelevia polkuja keskellä kaikkea tätä historiaa ja merelle avautuvia näkymiä. Katamme retkilounaan rannalle ja halukkaat voivat käydä virkistäytymässä meren aalloissa.
Päivän vaelluksen jälkeen matkaamme viehättvään Agios Nikolaokseen, jonne majoitumme seuraavaksi kahdeksi yöksi.
Tällä samaisella paikalla oli aikoinaan rauniokaupunki 1870-luvulta, joka rakennettiin uudelleen. Italialaiset, jotka saapuivat tänne meriteitse, löysivät purjehdusretkellään sen kauniin lahden, jossa Agios Nikolaos sijaitsee – lahti nimettiin Mirabelloksi. Paikkakunta taas nimettiin merimiesten suojelupyhimyksen mukaan, jolle on myös omistettu kappeli kylän keskustassa.
Elämä Agios Nikolaoksessa on keskittynyt sataman ja Voulismeni-järven (pohjaton järvi) ympärille. Järvessä voi kuvitella uivansa kuin Jumalatar. Legendan mukaan nimittäin Jumalatar Athene, sotataidon, tiedon ja viisauden Jumalatar, on uinut täällä.
Päivän vaellus: noin 10.5 km. 230 metriä ylös / 230 metriä alas. Vaikeusaste vaellusoppaan mukaan 2/3.
Päivä 6 – Vapaa päivä
Tänään on vuorossa ansaittu lepopäivä Agios Nikolaoksessa.
Agios Nikolaoksesta sinulla on mahdollisuus omakustannushintaan käydä kuuluisalla Spinalongan saarella. Saari linnoitettiin ensimmäisen kerran hellenistisellä kaudella, joitakin satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Nykyään nähtävillä olevat linnoitukset rakennettiin venetsialaisten valtakaudella 1500-luvulla ja niiden tarkoitus oli suojata Kreetan itäisiä osia ottomaaneilta, jotka purjehtivat jo Kreetan rannikolla. Nykyisin Spinalonga tunnetaan kuitenkin parhaiten leprasiirtokunnastaan, joka toimi saarella 1900-luvulla.
Kysy oppaalta lisää vinkkejä, mitä tehdä Agios Nikolaoksessa tai sen ympäristössä.
Päivä 7 – Vaellus Milin laaksossa
Tänään on aika jättää Agios Nikolaos ja otamme mukaamme niin matkalaukut kuin retkieväätkin. Viikon viimeisen vaelluksen teemme Milin eli myllyjen laaksossa.
Päivän vaellus laaksossa on noin kolmen kilometrin pituinen ja sen aikana aikana kävelemme kahden hylätyn kylän ohi, Pano milin (ylemmät myllyt) ja Kato milin (alemmat myllyt), näemme useita pieni kirkkoja ja vesimyllyjen raunioita. Yksi näistä myllyistä on kunnostettu ja meille selviää kuinka ne ovat aikoinaan toimineet. Alueella on ollut vesimyllyjä aina 1500-luvulta saakka ja joitakin niistä käytettiin jopa vielä 1900-luvulla. Kylät hylättiin 1970-luvulla, asukkaita varoitettiin mahdollisista maanvyörymistä ja viimeinen asukas jättikin kylänsä vuonna 1972. Polku näiden kahden kylän välillä on ikivanha kuljetusväylä, joka yhdisti kylät ulkomaailmaan.
Patikoidessamme tässä miellyttävässä ympäristössä kuulemme koskien kohinaa ja lintujen laulua. Metsän vierustassa kasvaa vieri vieressä villejä oliivipuita, mulperipuita, hedelmäpuita, sypressejä, manteli- ja pähkinäpuita. Suuret plataanipuut muodostavat miellyttävän varjoisia paikkoja kaikkein lämpöisimpinä aikoina.
Vaelluksen jälkeen palaamme jo tuttuun hotelliimme Rethymnoniin. Illalla nautimme yhteisen matkanpäätösillallisen vanhassa kaupungissa.
Päivä 8 – Kotiinpaluu
Vaellusviikko on tullut päätökseensä ja monta kokemusta rikkaampana on aika palata koti-Suomeen. Vuorossa on bussikuljetus lentokentälle − haluamme kiittää tästä kerrasta ja toivottaa tervetulleeksi uudelleen Tema-matkojen mielenkiintoiseen maailmaan.